Tarinoita

Johdantoa
Hyssän suvusta on koottu tarunoita useisiin eri julkaisuihin Hyssän suku 1986, Honkaluoma-Kalliomäen suku 1691-1991, Tarinoita Honkaluoma-Kalliomäen suvusta sekä Hyssän kaiku lehteen, joka julkaistiin 8.7.2001.

Tarinat ovat muttamattomina kopioitu ja toivomme, että saisimme uusia tarinoita tallenttavaksi, koska mainitut julkaisut ovat painettuina versioina loppuneet. Tarinat ovat kertomuksia, joissa on historian havinaa ja perinnetietoa jälkipolville sukumme kantaisistä sekä sukumme voimahahmoista. Suvun esi-isät olivat seutukunnallaan kuuluisia mieheiä. ”Hyssä-Jussi” ruumiinvoimillaan ja ”Kahra-Antti” tietäjänä. Tarinat ovat mielenkiintoisia ja niitä on hyvä tallentaa tuleville sukupolville luettavaksi.

TIETOJA SUVUN VANHIMMISTA VAIHEISTA

Hämeenkyröstä suvun pitäisi olla kotoisin. Sieltä ne olisivat tulleet kalastellen pitkin joen rantaa. Honkaluomen vanhalle tontille ne sitten olivat tehneet kalasaunan, jossa olivat asuneet.
Sitten niissä niemissä olivat ruvenneet kaskia polttamaan ja olivat sitten ruvenneet täällä asumaan. ( Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut vaarivainajaltaan.)
*
Honkaluomaan tuli suku ensin Hämeenkyröstä pitkin reittiä kalastellen. Katselivat niemiä, tekivät ensin kotuksen eli kalasaunan, rupesivat sitten tekemään kaskea niemeen ja raivaamaan peltoa. (Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut ”Hyssä-Jussilta”.)
*
Muuan Honkaluoman isäntä Martti oli toimittanut jo kaksi etulaista sotaan, kun talosta piti olla yksi mies sotaan. Kun ne molemmat kaatuivat, eikä hän enää saanut palkatuksi kolmatta edusmiestä, niin hänen täytyi lähteä itse. Oli Korsmanni, kuuluisa sotasankari sitten, jonka korvalta oli ne edellisetkin kaatunu, niin sen rinnalla oli tämäkin sitten sotataistelus. Kerran sanoi Korsmannille, että kovasti mua nyt viluttaa. Korsmanni kiroten sano: ” Mikä sua siihen maaliksi aina tällää!” Samalla tuli läpitte ammutuksi mutta jäi vähä henkiin ja pyysi Korsmannia, että auta nyt mua vähän. Korsmanni pisti piikillä, että kuoli. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut Kalliomäen pappa-vainajalta, Juho Henrikiltä. Ei muista varmaan, oliko miehen nimi Matti tai Martti, mutta muistaa paremmin Martiksi.)
*
Yksi isäntä oli sodassa ja oli sanonut: ”Mitähän varten mua niin viluttaa?” ” Se ruukaa olla merkki, että pian kaatuu.” Sitten oli kuula lävistäny. Päällikkö lähetti sitten muistoksi pistimen. (Kertoi Johannes Kalliomäki.)
*

Kaks isäntää on pitänyt kaatuman Isonvihan aikana. (Kertoi Johannes Kalliomäki.)
*
Isonkyrön puolella oli kaatunut eräs isäntä. Hänen täytyi lähettää kuusi miestä. Kun hän ei saanut kuudetta miestä, niin täytyi mennä itse, mutta kaatui. (Kalliomäessä kuultu, mainitaan ”Hyssä-Jussin” kertomaksi.)
*
Joku esi-isistä on kaatunut Isonkyrön tappelussa. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivainajalta.)
*
”Hyssä-Jussin” (Juho Antinpojan) isä oli joutunut Hämeenkyrössä käräjäpaikalla riitaan erään hämäläisen kanssa. ”Mitäs me tässä painiskelemme, mennään tuonne vähän kauemmas”, sanoi hän. Poispäin mentäessä oli hän paiskannut tämän laitiota vastaan, niin että kolme kylkiluuta oli mennyt poikki. Hänen täytyi paeta käräjäpaikalta, häntä haettiin, muttei löydetty. Yöllä oli hän tullut käräjäherrain luo ja tarjonnut ”plankariksiä”. Aamulla ei asiasta puhuttu enää mitään. (Kertonut iisakki Kallioniemi. Kuullut ”Hyssä-Jussilta”.)
*
”Hyssän ” isä, Honkaluoma oli ollut kerran Hämeenkyrössä. Käräjillä oli muuan pakkoväkevä hämäläinen tullut haastamaan häntä painiskelemaan, mutta Honkaluoma oli sanonut: ”Mitäs me tässä käräjäkartanolla, mennään vähän edemmäksi”.
Käveltiin siitä eteenpäin ja tultiin hämäläisen reen laition luokse. Siinä oli Honkaluoma yhtäkkiä kiepannut hämäläisen reen nenähän, niin että meni kolme kylkiluuta poikki, ja oli sitten hävinnyt pakoon. Yöllä se sitten oli sovittanut herrat , hatustansa jääny plankkariksi , hatullisen oli vieny rahaa, oli ollut rikas siihen aikaan.

Aamulla oli hän taas tuvan penkillä istumassa ja hämäläiset meinas, et kun ei sitä ny kiinni panna, kun se tääl on. Yks heistä meni sitten sanomaan valeksmanille, että siellä Honkaluoma nyt on, mut valeksmanni ei piitannu mitään, löi hämäläistä vaan päin suuta. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut isältään.)
*
”Hyssän” isä oli kova mies. Hänellä oli käräjäjuttu Kantin kanssa Riitanevasta – Kelekkaneva se ensin oli – , jonka hän sitten voitti, ja oli tämä haastanut Honkaluomaa kanssansa painiin Hämeenkyrön käräjillä. ” Mitä me tässä painimme ihmisten jaloissa”, oli Honkaluoma sanonut, ”mennään ulommas.” Siellä oli hän viskannut sen niin, että kaksi kylkiluuta meni poikki.
Yöllä oli hän sopinut herrojen kanssa – hän oli rikas. Aamulla oli sanottu: ”Tuossa se Honkaluoman isäntä nyt on, eikä sitä kiinni panna.” Eikä häntä pantukaan kiinni. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivainajalta.)
*
Joku esi-isistä, luultavasti ”Hyssä-Jussin” isä , oli muitten kanssa ollut mettäs linnustamassa niillä paikoin, missä nyt on Hongonjoen kirkonkylä, se oli siihen aikaan vallan mettänä. Yöksi asettuivat he sitten leiriin. Unissaan hän kuuli kovasti veisattavan , niin että oikein humisi siinä paikassa, ja heräsi siihen.
Siihen paikkaan sitten rakennettiin Hongonjoen kirkko. (Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut vaarivainajaltaan.)
*
Joku mies oli ollut yöllä hevosia hakemassa sieltä, missä nyt on Hongonjoen kirkko. Pani väsyksissään kummulle maata ja nukkui siihen. Silloinpa unissaan kuuli vahvasti veisattavan. Kun heräsi, niin ei nähnyt eikä kuullut mitään.
Samaan paikkaan rakennettiin sitten Honkajoen kirkko.
Veisuu unissa oli sitten niinkuin aavistus siitä, että siihen paikkaan piti tulemaan joskus kirkko. ( Kertoi J.V.Kallio.)
TARINOITA ”HYSSÄ –JUSSISTA”

Ikaalisissa käräjäpaikalla on pantu voimankoetus toimeen. Siellä oli ollut Hyssä niminen mies ja täällä oli Honkaluoman Jussi. Molemmat olivat voimallisia miehiä, ja käräjäherratkin olisivat halunneet nähdä , kumpi voittaisi. Ikaalisten puolen miehet sanoivat: Kyllä Hyssän isäntä voittaa, toiset sanoivat; Kyllä Honkaluoman Jussi voittaa. Olivat sitten porstuassa tulleet vastakkain , Hyssällä oli ollut silkki kaulassa, siitä oli Jussi ottanut kiinni, vetänyt hänet päällensä porstuan lattialle ja sanonut:” Äs siis koitta ny ”, hänellä oli usein tapana sanoa: ”Äs siis ”. Oli useamman kerran käskenyt koittaa ja kuristanut samalla kurkusta. Lopulta oli sanonut: ” En minä viitti täällä koko päivää olla sun allas”. Silloin oli hän heittänyt hänet pois, vaikka toiset jo olivat luulleet hänen hävinneen , ja sanonut: ”Minä otan sulta nyt Hyssän nimen pois”.
Toinen oli mennyt tainnoksiin ja ruvennut häntä virvoittamaan, mutta Honkaluoman Jussia kutsuttiin siitä alkaen ” Hyssä- Jussiksi”. ( Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut Mikko Kalliomäeltä. )
xxxxx
Kyrön käräjillä oli ollut voimallisia hämäläisiä ja oli ”Hyssä” lyönyt vetoa niiden kanssa 5 tuoppia viinaa ja 2 riksiä, että hän tuo semmoisen miehen , että piisaa väkikapulan vedossa. Toisessa kortteerissa asui sitten Jätinmäen Erkki, joka oli mahroton kapulaa vetämään. ”Hyssä” oli mennyt tätä puhuttelemaan: ” Tuu nyt kapulaa vetämään, kun olen sinusta vetoa lyönyt ”.
Toinen hankki silloin viinaa, ja silloin Erkki jo yskäsi ja lähti vetämään kapulaa. Hän pani vain toisen kätensä kapulaan, ja hämäläinen sanoi: ”Älä pilkkaa tee, pane vaan molemmat kätes ”. ” Panen sitten jos tarvitaan, mutta luulen, ettei tarvita”. Jonkun aikaa antoi hämäläisen nykiä, mutta lopulta veti sen nurkkaan ja samoin muut. ” Hyssä” voitti vedon. ( Kertoi ” Halmes- Hermanni”. )
xxxxx
Pitäjässä ei ollut kuin kaksi miestä, pappi ja muuan toinen , jotka osasivat kirjoittaa ja laskea. Kun se semmoinen taitava kirjoitusmies oli, niin se lähetettiin aina pitäjän puolesta etumiehenä kokouksiin. Herrat oli äkäisiä sille ja vangitsivat sen irtolaisena, kun ei sen kanssa mikään petos auttanu. Tääl pidettiin sitten neuvottelu keskenääs, että se pitää ottaa sieltä väkisin pois, kun ei sitä saa suosiokaupalla, antoivat ”Hyssälle ” viinaa ja sanoivat, ei sitä muut ota pois. Se oli Kärjellä sitten köytettynä Kankaanpäässä.
”Hyssä” meni, kävi vangin niskaan kiinni, kun se oli herrain keskellä, ja heitti sen porstuaan, josta miehet sen korjasivat- kait se oli verojen ylöskanto. Kun lautamies kävi häneen kiinni, niin hän heitti sen penkin alle. Kruununvouti sanoi sille: ” Oletpa sinä aika hutera mies, kun sinä noin annat itseäsi heitellä”.
Mutta silloin ”Hyssä” sanoi: Luulek sinä sen paree olevas” ja heitti sen pystyvalkiaan. Kun se läksi pihalle menemään , niin valeksmanni hairas niskaan kiinni, mutta Jussi heitti sen portaita alas niin, että jäi takin rintapielet kouraan.
Sitten sille tuomittihin 40 paria vittoja, ja hän pyysi käräjäpaikalla, että jos hän sais ne rahalla maksaa. Hän pääsi sitten kotia, ettei hän saanut paikalla niitä vittoja, karsi kaksi vittaa, paljasti selkänsä ja pani trenkinsä tuvassa lyömään, kun hän tuumas, että jos hän sentään ottais vittoja.
Trenki tiesi, että se vihastuu, kun hän lyö, ja lähti kohta lapaseen pihalle, kun hän oli lyönyt. ”Hyssä” huusikin kohta: ”Perkeles, kun löit kovin, kun 39 paria tuohon lisätään, niin ei kestä sitä”. Yhteisesti sitten maksettiin vittat: 500 riksiä. ( Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivainajalta. )
xxxxx

Karviasta oli muuan mies vangittu jostain turhasta asiasta ja karvialaiset halusivat vapauttaa sen mut eivät onnistuneet omiin meininkiinsä. Kun ”Hyssä-Jussi ” oli ollut viinalle kovin tärkiä, niin lupasivat karvialaiset hänelle tuopin viinaa, jos hän sen toimittaisi vapaaksi.
”Hyssä-Jussi” meni lakitupaan, koitti ensin paljain käsin kiskoa rautoja irti vangista, mutta kun ei saanut, niin heitti kaikkine päivinensä klasista pihalle. Siellä pihalla sitte olivat karvialaiset, jotka sen sitte veivät hevosen kans, se oli niin keskusteltu, että kyllä he sen sitten korjaa, kun hän vaan alkuunpanee.
Usiamman kerran oli tuomari käskenyt lautamiehiä ottamaan Jussin kiinni, mutta ne ei menny, kun ne tiesi, ettei siihen oikein paranekkaan mennä. Se oli sitte tuomarin heittäny pöydän takaa loukkohon, tukasta temmannu kans. Ulos oli sitte lähtenyt ja portahilla oli nimismies ottanut Jussin niskahan kiinni, mutta se viskas valeksmannin korkehilta portahilta alas mäkehen.
Oli menny tämän perästä väjentuvan penkille istuhun. Nyt oli menny kruununvouti miesjoukon kans sinne kiinniottamista varten, mutta Jussi oli heittänyt kruununvoutin takanperähän, kehuttihin vielä, että pää alahappäin joutu, kun heitti sinne. Sitte oli hän mennyt ulos, siellä oli ollut halkopino, sieltä oli viskannut halkoja joka puolelle, niin ettei kukaan likillekään päässyt niin kauvan, kun halkopino kesti, ja läksi kotia.
Kumminkin sitten joutu vastahan siitä oikeutehen ja tuomittihin vittat. Kotona oli tehnyt vittat, semmoset, kun ruukattihin, ja pannu trenkinsä lyömään selkähän koetteeksi, kuinka kipiää se ottaa. Trenki kun oli lyönyt reisun, niin silloin Jussi kiros, oli vihastunut lujaa, kun se vei kovin kipiää, ja oli sanonu: ”jos toisen kerran vielä lyöt, niin se on sun loppus”.
Ei menny sitten paaluhun kärsihin, kun se niin kipiää vei, mutta makso rahalla itte. Siihen se juttu sitten taisi loppua. ( Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut monen vanhan miehen kertovan.)

xxxxx
Prentti vainaan, joka oli henkilaskuissa joutunut herrojen kanssa riitaan ja vangittu oli, oli ”Hyssä” vapauttanut ja siinä tilaisuudessa joltakin herralta kiskonut takista etupuolet pois. Tästä ”Hyssälle” tuomittiin 40 paria vittoja. Kun ”Hyssää” vietiin, oli hän tuumannut, että nyt menee talo, mutta silloin oli Marjaniemi antanut rahaa, jolla vittat oli maksettu. Takaisin oli ”Hyssä” sen maksanut, niin että vaan ½ riksiä puuttui, siitä ei Marjaniemi huolinut. ( Kertoi ” Halmes-Hermanni”. )

” Hyssä-Jussilla” oli vanhempi veli Erkki, jota sanottiin ”Vanh-Erkiksi”. Se oli kans hyvin vahva, vaik ei sillä ollu tapana tapella.
Kerran olivat olleet yhdessä jossakin krou-vissa Kristiinassa. Siellä oli toisten miesten kanssa tullut riita. Joku oli häntä lyönyt ja hän oli sanonut: ”Kuules nyt veljeni, kun mua lyö-tiin”. Sitten hän heitti pöyrän kannen pihalle, ajoi kaikki ulos krouvista ja rupes sen pöyrän kannen kanssa siellä pihalla huitoon sitte. Kun oli aikansa huirottu, niin istuttihin rekehen, edessä oli Erkki-vainaan hevonen, ruskia he-vonen ja kovin hyvä menemään, ei sitä sitte enää saatu millään kiinni, kun se kerran lähti.
Sitten oli tultu Lapfääriin, Hoksallin taloon.
Erkki oli silloin jollain tavalla jääny jälkeen. Pihalla tuli ”Hyssälle” tappelu ruottalaisten kans, ja ne sai suurella joukolla hänet köysiin, iloittu sitten ympärillä, kun oli saatu köysiin, hän oli tunnettu sielläkin päin. Se oli siinä Hoksallin pihalla huunnu: ”Missä mun Erkki-veljeni on?”
Erkki-veli tuli silloin juuri maantiellä ja kuuli ”Hyssän” äänen, kysy: ”Mikä sun on?”
Hän sano, että kun nuo hänet köytti.
Erkki huusi: ”Misä sun kätes silloin oli?”
Sitten otti seipään kätehensä, meni joukko-hon, sai Jussin irti, ja silloin oli ruottalaisten kiirus pois pakoon.
Kotia sitten tulivat. (Kertoi Kristian Syvä-niemi. Oli kuullu Raunelan torpan Markku-vainajalta; vaikka kaikki ne sitä puhu vanahat miehet.)
x

Kerran taas kapungist tulles, kun juovuksis oltihin ja pimiä oli, niin ajoivat Lapfäärin kirk-komaalle ja sitten kopistahan sisälle kirkko-hon, luullen sitä tuparariksi. Mutta kun ei sin-ne päästy sisälle, niin oikasivat sinne maata, ja siellä sitten tiemmä oli maattu aamuun asti jonkun ristin juurella.
Vissiinkin siitä sitten paha mieli oli, kun aamulla huomattihin, kuinka käyny oli. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut usiammalta.)

Lapfäärissä oli ”Hyssä” poikennu Valkkilaan palatessaan Kristiinasta, juonut siellä ja tapel-lut kolme vuorokautta hurrien (ruotsalaisten) kanssa. Lopulta valeksmannikin oli ruvennu ahdistamaan, muttei saanu kiinni.
Emäntä kotoa lähetti sitten Honkaluoman Erkin Jussia hakemaan, kun hänellä oli pieni lapsi. Tämä meni, tapasi ”Hyssän” ja sipisi jotain sen korvaan. Yhdessä sitten mentiin rekehen. Nimimies tuumasi, että kuka tuo mahtaa olla, kun yksin vie tuon miehen.
Mutta eivät menneetkään kotiin, päättivät vielä lähteä Kristiinaan. Siellä tillikassa tuli tappelu, pöyrän kannen viskasivat klasista pihalle ja itte perässä ja sitten vasta kotiin. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Pel-toniemen vaarivainajalta.)

”Hyssä-Jussi” ja ”Vanh-Erkki” vainaa olivat kerran yhdessä olleet Turussa. Sieltä takaisin tullessa poikkesivat erääseen taloon ja pyysi-vät isännältä lupaa panna hevosensa niitylle. Tämä lupasi, mutta emäntä ajoi lehmät met-sään. Kun ”Hyssä” sen huomasi, niin suuttui hän niin kovin, että hän heti nostatti karhun kujan suuhun karjaa repimään. (Kertoi Pentti-län Paulu Vähäkallion torpasta Kallioniemes-sä. Kuullut Kotoviidan Heikki-vainajalta.)

x
”Hyssä” oli ollut seppä ja oli se ollut Sarvelas-sa tyttärensä luona takomassa vanhana olles-saan. Pyhänä, kun sitten oli ryypätty, niin oli Sarvikyläs ollu kans simmonen vahva mies, ja se oli ruveenu ”Hyssän” päälle käymään. Pel-tovaari-vainaa, joka oli silloin sarvelas trenki-nä, oli sanonut, että kieltäkää sitä, ettei se me-ne enon niskaan, sen käy vielä huonosti. Mutta ”Hyssä” sanoi: ”Mitä me täs muiden kans, mennään tänne porstuaan”. Siellä oli ruvennut ääni raukenemaan ja oli Peltovaari sanonut: ”Menkääs nyt kattomaan, kuinka terän väke-vänne on käynyt.” Mentiin kattomaan, ja siellä ”Hyssä” seljällään maassa ja oli vetäny toisen päälleen ja kuristanu siinä puolipökerryksiin. Hänen oli silloin jo jalka kipiä, niin ettei hän päässyt ilman keppiä liikkeelle, mutta kädet oli vahvat.
Ei ”Hyssä” selkiänä tappeluihin osaaotta-nut, muuten hän oli viisas, ja kysyttiin häneltä yhteisissä asioissa neuvoa. (Kertoi Kiia Koto-viita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivai-najalta.)

”Hyssä-Jussi” ei vielä vanhanakaan ollut mi-kään huono mies. Jätinmäessä asui ”Erämaan-Iiska” niminen mies (meni Isojoelle Erämaan taloon ja kuoli joku vuosi sitten), joka oli kova kujeilija. Yhtenä pyhänä oli sitten Iiska, joka oli ihan mies parhaimmillaan, tullut Kalliomä-keen, ja kun ”Hyssä” vanhana miehenä makasi sängyssä nukkuneena, niin ”Erämaan-Iiska” toisten miesten kanssa sitoi kengänpauloja toinen toisiinsa kiinni ja pani silmukan siitä ”Hyssän” kaulahan, kun tämä nukkui, ja toisen pään vei porstuan oven ravosta. Sitten veti hän sieltä. Ei se ollut tappamisen aikomusta mutta muuten härnätä. ”Hyssä” heräs sitte ja äkki-kiukkunen kun sitten oli, niin se vihastu lujaa ja lysy, kuka on tehnyt tämän työn. Toiset sitten sano, että Iiska teki. ”Hyssä” pyysi sil-loin, että tuokaa se hänen peukaloihinsa, hän opettaa sen tekehen semmosta. Toiset niin kuin nauraakseen vei Iiskan sitten sinne näh-räkseen, kuinka siinä sitten käy, kun toinen oli riski mies ja toinen vanaha, niin että vaan köp-pien kans pääsi liikkeelle. Mutta se puserti kohta kurkusta niin lujaa, että Iiska meni tain-noksiin, toisten täytyi auttaa sitä sen käsistä pois, ettei vallan kuollu. (Kertoi Kristian Sy-väniemi. Kuullut vanhain ihmisten puhuvan).

Kerran kun Jussi jo kahdeksankymmenen vanhana makasi sängyssä, niin olivat muutamat miehet menneet häntä kiusaamaan ja pistelemään. Jussi oli hairannut silloin Jätinmäen Iiskan kiinni rintapielistä ja oli pannut polvilleen ja sanonut: ”Sä koitta ny, onko sun hyvä olla siin.” Iiska pökertyi siihen ja toiset menivät auttamaan. Kohta Jussi katui ja sanoi: ”Voi mun turmelustani, kun piti vielä vihastumani hautaan kaatuvani”. Näinä aikoina oli hän ahkerasti tutkinut raamattua ja pitänyt sitä päänsä alla. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivainaalta).
”Hyssä-Jussi” oli hyvä seppä. Kerran hänen piti tehdä viikatteita. Kun työ ei oikein onnistunut, niin hän vihastui ja käski sitä, jolle työtä piti tehtämän: ”Lähes nyt poika kanihin” Hän näki, että hän vihastui ja käski toisen pois tieltä. Sitten viskasi pois kaikki pajakalut ulos pitkin mäkiä. Sitten hän meni huutahan kamraatiansa, että tules nyt takaisin. Sitten yritettiin uudelleen. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut Mikko Kalliomäeltä).
Kerran ”Hyssä-Jussi” juovuksissa meni kahden muun miehen kanssa yöllä kirkkotarhaan tekemään taikoja. Piti kiertää kirkkoa. Olipa siellä sitten kolihauta, johon pantiin ylöstulleita ruumiita ja arkkuja. Miten olikaan, niin yksi kupsahti kolihautaan. Toiset hakevat ja luulevat paholaisen vieneen. Kaatuipa toinen mies ristin juurelle ja ”Hyssä-Jussi” jäi yksin kirkkoa kiertämään. Perästä mokomalle sitten paljon naurettiin, kun taikominen niin nolosti päättyi. (Kertoi J.V. Kallio)
Kinkeriillä kerran Isollajoella olivat ”Hyssä” ja Erkki nahjailleet ja pappi Heikperi oli heittänyt vettä heidän päällensä. Erkki oli silloin ärjäissyt: ” Mitä sinä siinä sen korppi ja mikä sun nimeskin on, mutta mun nimeni on Erkki Honkaluoma ja Pyhä Paavali” Seuraavana päivänä, kun selkisi, niin meni kappalaiselta anteeksi pyytämään ja sanoi: ”Kunnian kappalainen, minä tulin nyt pyytämään anteeksi, kun olen teitä vastaan rikkonut”. Pappi oli saivarrellut: ”Mitä kappoja Honkaluoma nyt pyytää” ja Erkki oli silloin suuttunut ja sanonut: ”Jollet sinä anna anteeksi, niin kyllä Jumala antaa”. (Kertoi Halmes-Hermanni)
”Hyssä-Jussi” oli kerran lauvantai-ehtoona lähtenyt naimaretkelle – niinkuin nytkin vielä mennään- Isollejoelle Vanhaankylään Vilppula-nimiseen taloon, oli siellä riisunut itsensä paitasilleen – hänellä oli pitkä hurstipaita- ja oli illalla sitten mennyt peräkammariin tyttären viereen maata. Aamulla kylän poikia oli kerääntynyt tupaan katselemaan, että minkälainen sulhanen sillä tyttärellä on, kun ”Hyssä-Jussi” oli kuuluisa mies. Silloinpa tämä paitasillaan lähti astelemaan peräkammarista tuvan läpi portaille, jotta tuvassa olevat pojat oikein ruumiillisesti hänen olisivat oppineet tuntemaan. Tyttö oli silloin häntä moittinut, kun hän niin meni, mutta ”Hyssä-Jussi” oli sanonut hänelle: ”Älä huoli, minä otan sun”. Ja niin oli siitä sitten tullutkin naimiskauppa. (Kertoi Iisakki Kallioniemi)

Misä se oli jossain kinkeritilaisuudes kans ollu, kun ”Hyssä” kans ollu ja juovuksis kans ollu ja pakannu siel riitelehen sen veljensä Erkki-vainaan kans se vissin oli ollu, olivat vetäneet toisiansa tukasta, maattu oli lattialla ja siinä veretty. Siihen ei menny sitten kukaan niiren väliin, mutta pappi oli ottanu sitten vesisangon ja heittäny niiren päälle, että ne friskaantuis ja selkiäis siitä. Silloin ”Hyssä” nousi ja papin kurkkuun kans kävi kiini niin, että täytyi muiden erottaa, se muutois olis sen nujertanu. Ei siitä sen kummempaa sitten tullut. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut Kotoviidan Heikki-vainaalta eli Mikko Kalliomäen vaimon Annastiinan isältä).

Muuan körttiläisuskoinen pappi Kajanus tuli kerran ”Hyssä-Jussia” ripittämään, kun tämä tuli vanhaksi- sairas hän ei juuri koskaan ollut . Pappi soimasi häntä ja se oli ärjäissyt papille: ”Äs, eikö katuvainen syntinen armoa saa”: Kun oli keskusteltu, niin täytyi papin lopulta myöntää, että se niin on, kyllä katuvainen armon saa. (Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut äitivainaaltaan)

Pastori Kajanus oli jostakin kinkeritilaisuudesta viety ”Hyssän” luokse. Kun hän oli ruvennut viipymään, niin oli rovasti kovasti ihmetellyt, että kauanpa se siellä viipyy. Silloin oli joku sanonut, että sillä taitaa olla aika vastus siellä. Myöhemmin kerrottiin sitten, että pastori oli useamman kerran tullut hiljaiseksi, kun ”Hyssä” oli kysymyksiään tehnyt. Lopuksi oli Kajanus kysynyt:” Otatteko Herran ehtoollista?” ”Otan minä”, oli ”Hyssä” vastannut, ”vaikka saatana on minua koko yön kieltänyt ottamasta”. (Kertoi Halmes-Hermanni)

”Hyssä” kun kävi usein friiastelemas Noukilla Vanhaskyläs Isollajoella, niin halusivat kylän pojat häntä nährä ja tulivat aamulla tupaan kattomaan. ”Hyssä” silloin meni paitasillaan tuvan takalle piippuaan virittämään. Morsian siitä meni korvaan sipisemään: ”Kuin sinä näin tulit?” ”Äs, mitä sillä väliä on, otan minä sun”, ärjäisi ”Hyssä”. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivainaalta)

Tarinoita ”Hyssä-Jussista”
1808- ja 1809-vuoden sodan aikana olivat kaikki kyläläiset piilossa Sikurin luhdassa Sikurinkalliolla, ja olivat itikat ja ruokatavarat kaikki mukana. Honkaluomaan oli jäänyt jotakin tavaraa ja tuli ”Hyssä”, kun oli hurja mies, Niileksen kanssa niitä hakemaan.
Vakkakiven luona piileskelivät sitten, että jos tohtii kylälle mennä, että jos on sotäväestä tyhjä kylä. Silloin meni joukko kasakoita ohitse, ja ”Hyssä” olisi ampunut kasakkaupseerin, mutta Niles hairas kiinni pyssynlukkuhun ja sanoi: ”Älä nyh herran tähren, kuinkas meirän sitten käy, kun se on meirän viimeinen päivämme”. ”Hyssä” suuttui ja veti Nilestä pyssynperällä korvalle, mutta kasakat oli jo silloin menneet ohitse.
Mutta hevosen ne kasakat olivat siltä ”Hyssältä” varastaneet. Se oli ollu semmonen asia, että samassa seurassa lähetettiin Räikkälän mies myllyyn jauhattamaan jyviä muutaman naisihmisen kanssa.
Ämmä läksi ensin luuraamaan, jos on rauhallista, mutta silloin oli jo vanha Paholuoman talo kasakoita täynnä. Ämmä pakeni Läksin torpan kokkiin eli vinttiin, ja mies meni myllyn tuuttiin. Ryssät vei sitten Paholuoman aitasta sillä hevosella ruokavarat Kanttiin, jossa heillä sitten oli pääkortteerinsa. Ämmä huusi silloin: ”Helvettiinkö sua nyt vierään, kun ryssiä talo täynnä on” – hän luuli Räikkälää vietävän.
Ryssät olivat sitten hevosta kasvattaneet, mutta Kivelän Kölperi Karviasta meni kerran salaa, leikkasi suittet poikki ja päästi hevosen menemään kotiin. Päässä oli sillä ollut komiat suittet.
Kauhajoelta Knuuttilan herra oli lähettänyt semmoisen kirjan, että joka ei mene Kanttihin vihollisia vastahan, niin se hirtetään oman porttinsa edustalle.
Joukko niitä oli ennen jo mennyt maata myöten ja olivat kaikki tapetut. ”Hyssä” ja Niemi menivät yhdessä jokea pitkin uistinta vetäen ja myöhästyivät. Silloin tuli ryssiä, mutta ”Hyssä” kerkis korpeen. Niemi pudotti pyssynsä jokeen, ruutisarvi jäi. Häntä kovin tutkittiin, mutta pääsi vapaaksi, kalat he kuitenkin menettivät. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivainajalta.)

Kappakiven juuressa ”Hyssä” makasi flinttapyssy kourassa yhden toisen miehen kanssa. Tuli kasakoita, ”Hyssä” aikoi ampua ja olis purottanut ne kasakat, mutta se toinen hairas pyssyyn kiinni. (Kertoi Johannes Kalliomäki)

Kerran ”Hyssä-Jussi” Mettumaarin aikana mennyt uistinta veteleen. Tässä Katkon kohdalla oli kala tarttunut uistimeen, ja kun hän sen sai ruuheen, niin oli ollut ruuhen mittanen, vaikka haaparuuhi hänellä oli, yhdestä puusta hakattu niinkuin kaukalo. Kun sai sen ruuheen, niin niskan päälle kahareisin ja niskoja poikki painaan, mutta silloin kala kerran pompahutti, ja samalla oli ukko lammis ja kala meni. Jussi pelastui uimalla mutta tuli siihen käsitykseen, että se oli piru ja ettei kirkon aikana saa mennä vetähän uistinta eikä kalasteleen. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut isoäidiltään Kreetalta. Kyllä ne sitä puhu ne vanhat muutkin.)

Ennen käytiin Pukaranjärvellä virstan päässä kalastelemassa, koska se oli hyvin kalainen järvi. Puolivälissä sinne oli tien varrella kivi, jota sanottiin lepäyskiveksi, koska siinä levättiin saaliin kanssa. Paljon saatiin ”Hyssän” aikana kaloja, lintuja ja karhujakin. (Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut isoisältään.)
x

”Hyssä-Jussi” oli myöskin metsämies. Kerran oli joukolla lähdetty karhunajoon. Tulivat yhteen taloon ja pyysivät ruokaa. Sitä annettiinkin, mutta kovin vähän, leipiäkin oli vain kaksi. ”Hyssä” heti otti leivät ja taittoi koirille – heillä oli suuria koiria mukana.
Emäntä oli silloin sanonut: ”Eipä teillä nälkä ollutkaan, kun koirille vaan syötätte?”
”Hyssä-Jussi” sitten oli vastannut: ”Me pyysimme ittellemme ja koirillemme ja tarvittemme lisää”. Mutta kun lisää ei annettu, niin yksi joukosta sanoi: ”Totta se vielä neljän tolpan päälle jäi”.
Sitten he lähtivät pois. Sitä viimeistä sanaa ei ymmärretty ennenkuin keväällä, kun lehmät laskettiin ulos: Karhu tuli ja raateli lehmät pahoin, muttei juuri tappanut, neljä lehmää oli ollu kujansuus yhres läjäs.
Karhut olivat silloin sitten olleet ihmisten nostamia. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut äidiltään.)

Metsällä oli ”Hyssä” paljon käynyt karhunajoreissuilla aina Kurussa ja Ruovedellä asti.
Saunaluoman varrella oli ”Hyssä” kerran syksyllä mennyt pienellä latinkilla metsään pyitä ampumaan, silloin oli suuri koiraskarhu tullut vastaan ja noussut kahdelle jalalle. Hän oli ajatellut, kait nyt tuli Jussin viimeinen päivä, oli kuitenkin pamauttanut sitä rintaan ja hypännyt sitten sivulle. Karhu oli hypännyt päin honkaa ja oli kuollut.

Toisen kerran olivat Karhukankaalla karhua kiertämässä. Koirat rupesivat yht´äkkiä haukkumaan, ja toiset miehet rupesivat pelkäämään, mutta ”Hyssä” hiihti edelleen. Äkkiä alkoi suksen nenät nousta, kun karhu kohosi lumen alta. ”Hyssä” veti sukset pari kyynärää takaisin ja laski kuonosta läpitte. Karhu putosi pesäänsä ja silloin vasta toiset uskalsivat tulla. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivainajalta.)

”Hyssä” oli sanonut, että kun karhun kurkusta sai kielestä kiinni ja sitä väänsi, niin oli karhulta tarmo pois, silloin toiset pääsi keihäällä tappamaan.
Kyllä väliin kävi huonosti, muuankin ”Kalliäijä” menetti silmänsä, sanoi ensin: ”Jopa on pahalta silmä jäänyt”, kun näki oman silmänsä hangella ja luuli karhun silmäksi.
”Hyssän” neuvoa oli äitivainaa (Maria Hedvig) kerran kirkosta tullessa käyttänyt isolle ja pahalle sialle panemalla kätensä sen suuhun.
Jos karhu meni puuhun, niin kaadettiin puu. Kyllä karhu oli melkein niinkuin oma, kun se puuhun meni. Pitkiä kun puut olivat, niin oli se aika mätkäys, kun se tuli alas. (Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut äidiltään.)

”Hyssä-Jussin” mainitaan olleen isonpuoleinen, kyömynenäinen, kolmen kyynäräinen, korkiaotsainen, leveäharteinen ja etukumarainen. Kun Johan Henrik haudattiin ”Hyssän” kanssa samaan hautaan, niin oli nähty että ”Hyssä” oli ollut kiharatukkainen. Lopulla ikää oli rusto kasvanut paljon hiihtämisestä polveen, niin että hänen täytyi ontua. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja peltoniemen vaarivainajalta.)

”Hyssä-Jussi” aina, kun jostakin ihmisestä tuli puhe, kysyi ensimmäiseksi: ”Mitä sukua se on?”, sille seikalle hän pani suurimman painon. Lihalle oli ”Hyssä” kovin tärkiä. Jos hän sattui tulemaan johonkin taloon, kun siellä laitettiin ruokaa pöydälle, niin sanoi hän: ”Äs, minulle sitä kai rustasitte”, ja meni syömään ilman pitempiä puheita. Kerrallaan hän söi vähän, mutta sen sijaan monta kertaa päivässä. (Kertoi Kristian Syväniemi)

”Hyssä-Jussi” oli muiden mukana kirkkoa tekemässä ja mainitaan, että hän veisteli muun muassa kirjalaudat. Muita rakentajia oli Leppäluoman vaari-vainaa, Riihimäen vaari-vainaa ja Katkon vaari-vainaa, joka oli luultavasti mestarina. ”Hyssä-Jussilla” oli oma penkki niin kuin muillakin taloilla, Kerran Mittumaarina oli niin paljon väkeä, että ”Hyssä-Jussi” ei päässytkään penkkiinsä, hän oli sanonut yhdelle miehelle ”mene pois”, mutta se ei lähtenyt, käski vaan Jussin mennä toiseen penkkiin. Mutta vaari sanoi: ”Se on veli Erkin penkki” Kun ei mies ottanut lähteäkseen, niin hän ojensi kepinsä, että lähdetkös, mies lähti välttyäkseen selkäsaunasta. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut Heikki Kotoviidalta, joka oli itse tapauksen nähnyt.)

”Hyssä-Jussi oli kaksi viikkoa ennen kuolemaansa mennyt uistinta vetämään yksin, ei kotona sitä tiettykään. Sitten oli hän poikennut Koskelaan, siellä oli hänen poikansa tytär Kreeta emäntänä. Lapset auttoivat siellä häntä ahdetta ylös, mikä hiivasi vaatteista, mikä lykkäsi takaapäin – hartiat sanottiin olevan vielä aika leviät. Kun oli tullut taloon, niin oli sanonut: ” Tulin nyt kattohon sua viimeisen kerran.” Kun se unen näki semmoisen, että se hänen vanha morsiamensa tuli sanomaan: ”Nyt me pian pääsemme yhtehen” Hänellä oli ollut joku morsian, ja eikö se lie ollu nuoruures kuollu, niin se touhu kuitenkin oli krämpästyny. Sieltä se saatettihin kotia, ja sitten se pian kuoli syksyllä. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut tädiltään Kreeta-Liisalta, joka oli yllämainitun Kreetan tytär. Kyllä Kreetakin sitä puhui, muorivainaa.)

Antti kun luki raamattua, niin se kävi hiljaa. Tarpeellisimmat sanat vain lausui kovaa. ”Hyssä” vainaa oli juuri samanmoinen, luki vaikka olis kuinka kova melu ollut tuvassa. Kerran oli ”Hyssä” sanonut: ”Äs, nuoruudessa tuota kirjaa olis tarvinnut lukea.” Kun ”Hyssä” selkisi viinasta, niin tuli koviin tunnonvaivoihin, kulki ympäri ja voihkas. Kun ”Hyssä” oli tautivuoteessa, niin Maria Hedvig´in piti aina olla siinä vieressä, jos hän yritti pois, niin se hairas hänen käteensä kiinni. Samana päivänä kun se oli kuollut, oli Maria Hedvig mennyt navettaan, mutta sieltä hänet kohta haettiin ”Hyssän” luokse.
Tämä sanoi:
”Auta, auta”
”Kuinka minä teitä autan?”
”Rukoile, rukoile”
Sitten hän kuoli,
Se käsitys oli, että ”Hyssästä” autuas tuli. (Kertoi Iisakki Kallioniemi.)

”Hyssä” kuolinhetkellä harasi kiinni sängyn päähän. Pää jäi käteen, niin kuin kortes kohta katkes.
(Kertoi Johannes Kalliomäki.)
TARINOITA ”KAHRA-ANTISTA”
Jostain Etelä-Suomesta oli jollekin joku henki tai muisto sanonut. että siellä Pohjoisessa on kallion vieressä talo, jossa on valkotukkainen poika ja sille sun pitää viedä tietos. Se oli sitten Antti. (Kertoi Johannes Kalliomäki)

Antti ”Kahra” (tukka kun oli kihara) oli oikein iso tietäjä. Kun kerrankin tuli muuan sekapäinen mies vain Kalliomäen pihalle, niin selkisi. Kait Kalliomäki oli katsonut akkunasta ja nähnyt. Niin oli sanonut, että jollet viinaa juo, niin et enää sekau. (Kertoi Iisakki Kallioniemi).

Isonjoen noidat olivat kerran papin noutuneet mielisairaaksi ja hänetkin paransi Kalliomäen tietäjä. (Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut vaarivainajaltaan.)

Isojoen kirkkomaalla oli kerran muuan taikahenkinen mies Tarru yöllä mennyt joillekin asioille ja olivat kuolleet suuttuneet ja keskustelleet, että heitetään se pois ja heitetään oikein kauas. Mutta yksi kuollut pappi oli sanonut: ”Ei heitetä kauas, se on minulle eläissäni tuonut monta kontillista kaloja”. Päätettiin sitten lopulta, että heitetään se Kavon pihalle. (Tämä on tasainen sammaleinen paikka Paastonkylän ja Koresjärven välillä Isollajoella.) Sinne hän sitten viskattiin. Jollain tavalla hän sentään sitten sekaantui, koska Kalliomäki (tietäjä) sitä haettiin parantamaan, ja hän saikin sen taas ennalleen. (Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut vanhoilta ihmisiltä.)

Vinnatun Jaakko – Jasku-vainaa – sitä aina toimitti, kuinka Kalliomäen vaari Antti hänet paransi. Hän oli niin riivattu, että kolme miestä köysissä kuljetti häntä Hongonjoelle täältä Isoltajoelta. Kun siinä Kalliomäen kujalla on sellainen iso kivi, niin siihen kiveen saakka – niin Jasku toimitti – pirut häntä seurasivat, mutta osa jo siihen jäi. Tuvassa yksi yritti irvistellä oven päältä, mutta hän hairas kirveen ja yritti lyödä sitä päähän, siitä on vielä kirveen jälki Kalliomäen tuvan oven päällä. (Ei ollut enää v. 1914.)
Faari valmisti sitten saunan. Kun se oli valmis, niin hän vei Jaskun sinne ja sanoi: ”Tule minun perässäni ja vaikkas mitä näkisit, niin elä siitä mitään piittaa”. Jasku sitten toimitti, kuinka siellä oli saunat, orret ja portaat. Faari ensin meni lavolle ja hän perässä. Portailla istui vielä yksi piru pitkä veitti kädessä ja aikoi pistää häntä, mutta hän väisti sitä ja meni vaan rohkeasti saunan parvelle. Sitä ei hän sitten kertonut, mitä siellä tehtiin, mutta terveeksi hän tuli eikä enää koskaan ollut sen jälkeen riivauksessa. – Sillä samalla Antilla oli kokonainen laatikko niitä lääketarpeita. Sieltä se aina otti parannusaineita. (Kertoi Juliana Itävaara.)

Tisko Hautojalta oli tapettu ja syytettiin siitä Honkaluoman Anttia, ”Hyssän” veljen Erkin poikaa. Mutta se oli viaton eikä tunnustanut, vaikka hän oli 10 v. paossa, välistä silppukoppiloissa kotona ja 2 v. linnassa, mutta pääsi pois, kun ei saatu syylliseksi. Käräjiä käytiin Ikaalisissa tai Kyrössä, ja olivat siellä jollain asialla Kalliomäen Antti (tietäjä) ja Kaunelan Niiles ja Tuomalan Anna-Priita (Kotoviidan Heikin äiti).
Kun Tiskon ruumis säilytettin Ikaalisten kirkon vanhassa sakastissa, niin Antti Kalliomäki päätti mennä sitä kuollutta puhuttelemaan. Niiles ja Anna-Priita odottivat kirkon porstuassa.
Ei he paljon vielä kerinneet puhelemaan, kun kuollut kysyi: ”Ketä sun kanssas on?”
”Niiles ja Anna-Priita”
”Käske sitä Niilestä tänne, mun on sille asiaa”.
Sitten hän meni hakemaan, mutta Niiles hairas kohta hänen suolilleen kiinni ja toi hänet pois niin kuin höyhenen ja piti hänestä kiinni, niin että hän oli kuin viilapenkis.
Siihen se asia sitten jäi.
Karsturi-vainaan piti olla Tiskon murhaaja ja hänen piti olla Antin sukua ja siellä Honkaluomassa työssä. Antti kyllä sen tiesi tiesi, muttei ilmoittanut syyllistä.
Murha oli tapahtunut Patokoskella häissä. Antti ja Tisko olivat olleet riidassa, ja sen ihmiset näkivät; kun nyt he menivät ulos, niin tuli sivultapäin mies ja löi lammasraudalla Tiskoa ja heitti raudat jollekin tuttavalleen plikalle, joka ne heitti katolle. Sillä tavalla Antti tuli syylliseltä näyttämään ja Karsturi-vainaa, jonka piti olla Antin serkku, ei joutunut syytteeseen. Karsturi ja Antti olivat hyvät ystävät ja tuli Karsturi Antin avuksi, kun murha tapahtui.
Tämä murha oli ensimmäinen Honkajoella. Tisko oli hirveän väkevä mies: kun kirkon alushirren päällä oli vielä istunut kaksi miestä, niin oli se vielä tyvestä nostanut sen ylös.
Samana päivänä, kun Tisko murhattiin, oli hän kiroten kulkenut kirkonmäellä ja sanonut: ”Tänä päivänä minä tapan, taikka minut tapetaan”. Ja illalla hän sitten oli murhattu.
Samana päivänä, kun Patokoskella häät oli, niin olivat Kohtalassa isäntä ja emäntä jo maanneet. Silloin oli tullut huoneeseen kummallinen olento, jolla oli toinen jalka hevosen kavio.
Kun isäntä siunaamalla oli kysynyt, kuka hän oli, niin oli hän vastannut, että hän on oikein se pääruhtinas kadotuksesta ja että häntä juuri tällä minuutilla Patokoskella tarvitaan. Sitten se hävisi. Samaan aikaan tapahtui Patokosken häissä murha.
Kalliomäen vaari halusi kait sen vuoksi saada murhaajasta selvää, kun se Antti, jota syytettiin, oli läheistä sukua. Kalliomäki usein puhutteli kuolleita. (kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut Kaunelan Markulta ja vaarivainaalta, äitinsä isältä ja myös Kotoviita-vainaalta.)

TARINOITA ”KAHRA-ANTISTA”
Jostain Etelä-Suomesta oli jollekin joku henki tai muisto sanonut. että siellä Pohjoisessa on kallion vieressä talo, jossa on valkotukkainen poika ja sille sun pitää viedä tietos. Se oli sitten Antti. (Kertoi Johannes Kalliomäki)

Isonjoen noidat olivat kerran papin noutuneet mielisairaaksi ja hänetkin paransi Kalliomäen tietäjä. (Kertoi Iisakki Kallioniemi. Kuullut vaarivainajaltaan.)

Anttia, ”Hyssän” veljen Erkin poikaa, oli syytetty Tiskon murhasta, ja kait hän sen olikin tappanut. (Näin vakuutti ”Halmes-Hermanni” kuulleensa Veräjäkankaan Kreetalta.) Antti, ”Hyssän” poika, joka oli välistä kirkkomaissa käynyt, päätti ottaa murhatulta selvää, joka oli Ikaalisten kirkon (vanhan) sakastissa, kuka hänet oli tappanut. Piiritettiin kirkkomaa, jonka ulkopuolelle ei saanut mennä. Antti halusi asiasta selvää, kun syytetty oli hänen serkkunsa. Mukana oli Niiles ja Erkin poika Kassu. Asiasta ei saatu selvää, sillä permanto särkyi, ja he putosivat lattian alle ja asia raukesi.
Kyllä Antti, Erkin poika, siellä lakituvassa sitten oli, vaikkei häntä murhasta saatu tuomiolle. Kerran mainitaan hänen siellä suuttuneen ja tulleen niin kovaksi, että tuomarin oli täytynyt paeta kamariin ja lautamiesten pihalle, vaikka hänellä oli ollut 11 leiviskää rautaa jaloissa. Linnaa hän sai lakituvassa rymyämisestä ja isä hänen hyysäämisestänsä 300 riksiä sakkoa. Kolme kertaa mainitaan lisäksi Antilta pää poikki tuomitun, vaikka se aina lahosi. (Kertoi ”Halmes-Hermanni”.)

Kanttikoskella tapettiin häissä yksi Tisko niminen mies, ja siellä oli sitten Kalliomäen trenki, Honkaluoman poika mukana siellä häis. Se meni se Tisko lutinsolaan ja tapettiin siinä tikapuilla. Honkaluoman poika oli siinä tikkain juures. Vaikka Kalliomäen trenkit sen oli tappaneet, niin Honkaluoman poika joutu linnahan. Vaari (Antti) meni Tampereelle juuri kun se raato oli leikkuuhuonees siellä Hämeenkyrös. Sitten se halus tietää, kuka tappo sen Tisko vainaan. Kun ne tuli sen raatohuoneen sivutte – oli useampi hevonen – niin vaari oli sanonu: ”Pidätetään ny vähä”. Oli menny raatihuoneen oven taa ja kysy: ”Kuka sun tappo?” Ne kaverit kun oli, niin oli tuntenu sen Tiskon äänen, kun se vastas, että kuka sun kansas on? Se oli sanonu, että tääl on Vanha-Priitta ja Tokkolan Heikki. Se sano: ”Käske ne tulla tänne”. Mutta kun äijä tuli heitä hakeen, niin ne löi äijän kiinni rekeen ja sano, ettei sua enää päästetäkkään sinne. Ne pelkäs kamalasti. Se Priitta oli raskaana sitte ja pelkäs niin kovin, että sai vallan hullun pojan. (Kertoi Johannes Kalliomäki.)

Jätinmäkiläiset ja Lahti riitelivät, ja Jätinmäki halusi kostaa Lahren isäntää ja palkkasi Viitakosken Antin noutamaan kirkkomaan väen Lahtea viemään.
Mutta edellisenä yönä Lahden isäntä näki näyn: Valakonen olento tuli ja sanoi hänelle: ”Varo ittes tulevana yönä, niin ei sun ole hätää, ja kyllä se toinenkin siitä pääsee, kun Kalliomäkeä puhutellaan”.
Kun seuraava ehtoo tuli, niin Lahden isäntä kantoi loukon täyteen puita ja teki pystyvalkean ja luki raamattua koko yön, kunnes aamulla Katkon emäntä tuli piikansa Matajan Maijaa hakemaan, kun se oli yöllä kadonnut. Lahden isäntä sanoi hänelle: ”Ei sen nyt ole hyvin asiat, sen on pirut vieneet”. Haamu oli hänelle sanonut, että ne vievät jonkun siunaamattoman ihmisen, ja sillä piikalla ei ollut tapana siunata illalla.
Aamulla piika tavattiin kulkemassa Kortteen kujalla Isollajoella (sinne matkaa kirkon kautta 10 virstaa). Kun kysyttiin, mistäs oot, niin hän sanoi olevansa Katkon piika Hongonjoelta ja menevänsä Vaasan tervatorille ja sieltä Pohjan Toornioon, jonne hän on föörpassattu.
Hän tuotiin sitten takaisin, ja Kalliomäki haettiin sitä parantamaan, kun piika oli tullut mielipuoleksi. Piika parantui ja kertoi sitten, kuinka häntä vietiin:
Yöllä kun hän nukkui, niin hän herätettiin, ja oli kaksi hienoa herraa, jotka vaativat, että piti lähteä nyt heidän kanssaan. Hän makasi talon tyttären kanssa, eikä se herännyt.
Hän vastusti, ettei hän niin lähde, ei oo vaatteita, ne on lutis ja avaimet on emännän pään alla. Vaatteet on nurinpäin päällä ja toinen käsi ei ollut hiassakaan, ja herrat aina vaan kiiruhtivat: ”Pian vaan ennenkuin Kalliomäen klehju herää”, Kalliomäellä oli näet tapana huokata kaikkien ihmisten erestä.
Pihalla oli sitten vaunut ja niillä oli menty. Hongon silta oli silloin keskentekoinen, niskat vaan oli ja kova koski alla, ja siitä piti mennä yli, mahtoiko silloin enää vaunuja ollakkaan. Lahden tykönä tehtiin iso kierros, vaikka tie meni Lahden klasin alitse, kun isäntä luki raamattua.
Lahden isäntä oli yöllä kuullut ikkunan takaa jotain krapinaa, niinkuin joku olisi luuraillut, mutta sillä ei ollut voimaa tulla, kun sitä raamattua luki. (Kertoi Kristian Syväniemi, jolle kertoi Katkon tytär, joka piian vieressä makasi.)

Parkanon ja Karvian rajamailla oli ”Hyssä” ollut ”Niemen Röntikän” kanssa hirvenjahdissa.Mutta, kun oli sopimaton ilma, niin panivat he saunan lauteille maata muutamaan torppaan. Kun muutama kylän ämmä kävi siellä,niin se sanoi: ”Kyllä noiden puolesta hirvet mettässä pysyy”.
Aamulla oli ollut pyryilma ja ”Hyssä” sanoi ”Niemen Röntikälle”: Aja nyt ämmä ylös, että saaraan viinaa”.
”Ettekö syö ensin”,kysyi ämmä.
”Ei nyt keritä, nyt on sopiva ilma”.
Olivat siitä sitten jalkamarssissa menneet ja olivat kohta kolme hirveä kaataneet.
Sitten he olivat tulleet takaisin ja sanoneet ämmälle: P”Panes nytpata tulelle, kyllä nyt on jo lihaa keittää”.
”Hyssä” kuljetti aina pyssyä seljässään ja oli kirkossakin pitänyt sitä mukanaan, vaikka hän sen laskikin porstuaan.
Tapana oli hänellä aina nojata kirkon edustalla olevaan kiveeb, kun pappia odoteltiin ja pyssy seljässä.
Kun kysyttiin, miksi hän pyssyä aina pitää mukanaan, nini oli hän sanonut: ”Mistä sen sitten ottaa, jos tarvitsee, jollei ole mukana”. Samassa oli hanhiparvi lentänyt kirkon yli, ja oli ”Hyssä” pudottanut hanhen rihlapyssyllään. ”Mistä tuonkin nyt olisin saanut”, oli hän sanonut, ”jollei olisi pyssyä ollut”. (Kertoi Kiia Kotoviita. Kuullut isältään ja Peltoniemen vaarivainajalta.)
x
Kerran oli ”Hyssä-Jussin” pojan-pojan vaimo Maria Hedvig sahannut puuta poikki ja Jussi tuli ja soimas, että paremminkin se käydä sais, hän oli muuten sillä kertaa vähän myrripäällä.
Hän oli sanonut: ”Vaari tekee hyvin ja tulee itse sahaamaan”. Vaari tuli ja otti kiinni niskahan ja painoi sen lattiaan. Mutta Vännilänn Kreeta-Liisa, joka oli silloin pien vielä, otti halon ja löi Jussia lonkkaan.
Jussi silloin sanoi: ”Äs tule sinä tänne,susta ihminen tulee, kun sinä lyöräkkin tohrit”. (Kertoi Kristian Syväniemi. Kuullut Vännilän Kreeta-Liisalta eli tädiltään.)
x
”Hyssä-Jussi” oli kiivasluontoinen mies. Oli hyvä seppä. Väliin, kun ei saanut pajassa työtä oikein onnistumaan, kiivastui niin, että heitti pajakalut ulos ovesta. Sitten hän sentään taas rauhoittui ja kokosi kapineet takaisin pajaan.
Hän luki ahkeraan raamattua. Kerran lukiessaan hän ei löytänyt silmälasejaan. Rupesi manaamaan, että piru tahtoo estää häntä raamattua lukemasta. Ei huomannut, että silmälasit olivat kädessä, vuorotellen siirsi hän niitä toisesta kädestä toiseen lainkaan huomaamatta. ( Kertoi J.V. Kallio.)
x
”Hyssä” kerran oli Hautalan Augustin kanssa ollut vyönsolkia tekemässä. Pajamies (Hautala) läksi pajasta pois, ajatteli, ettei ole hyvä olla, kun ”Hyssä”kiukussaan heitti pajaroskat pihalle. ”Äs, tule takaisin” sanoi ”Hyssä”, ”ei täällä mitään ole”, Sitten ruvettiin uudestaan tekemään. ( Kertoi Iisakki Kallioniemi.)
x
”Hyssä” kalasteli, metsästeli ja teki sepän työtä. Kiiruumpana aikana kesän aikana hän oli kylläkin ahkera työmies maantöissä.
Ei ”Hyssä” ollut turhan nuuka, tuli hyvin sentään toimeen. Tervaa poltteli ja myi kaupunkiin.
Erkki, ”Hyssän” veli väliin meni kahden tervakuorman kanssa kaupunkiin ja tuli keppi kädessä kotiin – oli kaikki haaskannut.
Kun ”Hyssälle” oli puhuttu, eikö hän ottaisi toista vaimoa, niin sanoi tämä, että kyllä kai niitä vähän on semmoisia ajatuksia ollut.
”HYSSÄ” piti Jumalan sanan arvossa. Erkki oli pilkkaaja, luki lakki päässä sanaa. ”Hyssällä” kyllä oli tapana juovuspäissä kirota, vaikka selvänä kielsi: ”Kyllä kai sen saastasen nimeä mainitaan”. Koskaan ei hän kuitenkaan vannonut: Jumal’auta, piru vieköön tai ottakoon jne.
Kun jotain tosiasiaa keskusteltiin ja siihen ruvettiin vänkäähän vääryyren puolesta, niin ”Hyssä” siihen vihaisesti vastas. Muuten hän oli vakava, ei juuri leikillinen. Erkillä oli tapana puukostella, puhui toisia kiusatakseen.”Hyssä” ei yleensä ollut riidassa naapurien kanssa eikä ketään käräjiin vienyt., kävi käräjät luonnossa paikalla käymällä kurkkuun käsiksi, kun tarvittiin.
Kun hänelle tuli lähtö kylään, niin hän lähti, vaikka olisi ollut kuinka kiirus aika. Kerrankin oli keskellä heinänkorjuuta mennyt Hongolle kirkonkylään. Siellä oli heinänkorjuu, ja kun oli lauantai-ilta, niin aijottiin jäljellä olevat heinät jättää maanantaiksi saakka suovaan panematta. Mutta ”Hyssä” meni suvoan päälle ja otti vastaan niin paljon kuin neljä miestä ehti antaa, vaikka tavallisesti yksi mies vastasi yhtä antajaa
Köyhää ”HYSSÄ” sääli ja auttoi, mikäli voi. Selvänä sopi veljensä Erkin kanssa hyvin, juovuspäissä tahtoi olla riidassa. ( Kertoi ”Halmes-Hermanni”.)

VANAHAA JOUVVIETTOO

Oikiastaas se lähti siittä,ku ruvettiin puhuun maltairen teosta ja mummu sano plikoille,että koittakaa plaskuttaa kangastoolia nii,että saaraan räsymatot kurottua ennen juhulaa ja puut pois tuvasta.Näkyvästi joulunkuva alako,kun pappa tuli kirkolta suuri kerpo lipiäkaloja kainalos.Niire livotus alako Annanpäivänä.Niitä pirettiin ensi kylymäs veres ja sitte tuhkalipiäs.Lipiälivotus kesti viikon.Sitte niitä pestiin monee kertaan.Tätä varte oli oma puinen punkka.Ku kalat oli suuria,astioireki piti olla suuria.Kalat säilöttiin lumihankeen.
Joulunalustyöt seuras jonkinmoista kaavaa ja seuraava työ oli laharin teko.Ku pappa oli myös teurastaja,kuljin hänen kanssaan teuraspaikasta toisee,nii että kyllä on tullu syötyä sisälmyssoppaa usiamman kerran.Jos talos oli suuri väki,teurastus saatettii teherä jo aikasi syksyllä,että saatii lihaa ruvaaksi.
Siasta tehtiin montaa sorttia,pääsylttyä,mahanalusrullaa,verimakkaraa ja joskus ränttymakkaraa.Saparo ja sorkat säästettii laskiaisen ristasoppaan.
Suolet puhuristettiin kääntämällä tunkion kupees,soli monivaihene ja paskanen homma.Verimakkarat piti hätää teherä,ku suolet ei säilyny kauaa.Suoliaki pirettiin lumihanges.Monesti sian kans teurastettiin juottovasikka,saatiin alaroopia ja vasikanlihaa pantiin myös pääsylttyyn ja maharullaan.
No sitte oli vooros saharin teko.Jyvät oli irätetty navetan sementtialtaas ja kuivattu savusaunas.Kaikki tarvittavat puuastiat oli pantu paisuun ja haurottu hyvin katajilla.Niinku tieretään,saharin teko oli kovaa hommaa.Siittä tierettiin,että sahti oli tullu hyvää,jos Kotoviiran Lyyri sano,että tämä o ku seevatipalsamia.

Siinä sitte saharintekopäivänä sattu poikkeen joku Japanin lähetyksen mies myymäs lehtiä ja se kysy papalta,että minkävuoksi sahtia teherää jouluksi.Pappa sano,että mikä se semmone joulu o,jos ei sahtia oo ja hyvää.Kirkkoherra Järvinen pruukas sanoo,että son hyvä,ku talo on vieraanvarane,mutta kuinka vieraat käyttäytyy,son eri asia.Sahtia osattiin juora,ei sen kans präkätty.
Seuraavaksi alettii siivoo huoneita.Kun tuvas oli aina höyläpenkki taikka kangaspuut,niin tomua tuli palai o.Ennen siivousta vietiin pois villa-ja hahtuvakopat,vyhyrinpuut,kerinleheret,rukit ja rullakopat.Siihe aikaan meillä oli seinis veheriäine puolipaneeli,siittä alijettiin kluutoo
Plikat toi korennolla vesisaavin keskelle laattiaa,jos omitekosta saipuaa oli,sitä pantiin kluutoveteen.Jos ei ollu,nii laattiat pestii hiekalla,vanaha luuta pantiin jalaan alle ja sitte hinkattiin.Laattiat ei ollu sillo maalattuja.Pappa sano,että äläkää plasakko vettä nii palijo,multipenkt kastuu ja millä ne sitte talavella kuivaa.
Talo ja laattiat oli tehty vanahasta Kinnas-myllärin talosta,laattiaplankuis oli oksan kohorat korkialla.Puorista tuotiin puhtaat räsymatot tupaan ja levitettiin laureensa,tilikkumatto pantiin kynnyksen eteen.Koltit ja okulit tuotiin sänkyihin.
Joulukorttia ei 30-luvulla lähetetty ja ku postinkuluku oli hirasta,niin kranniinki tuli kerran joulukortti vasta mettumaarina.
Tuomaanpäivän aikohi oli sitte leipomusten vooro.Jo aikasemmi oli leivottu varileivät ruisleipien kans ja pantu jyvälaariin säilöön.Leipomuksista tuli sitte nisut,piparkaakut,kaakut ja kranssit ja muut kanestiikit.Noli paljijolti mun mielestä samasta taikinasta.Leivottiin myös joululimput ja nisuäijät mukuloille pukinkonttiin ja koristeeksi kuuseen.Aatonaattona tehtii peruna-,maksa-ja räätikkälooraa.Jäläkilämpöön pantiin ruistaikinalla päällystetty joulukinkku paistuun.Kyllä salaattiaki tehtii,siihen pantiin suolasilakoita sekaan.

Tuohon aikaa rarioita ei viä ollu.Turuun julistamasta joulurauhasta oli vain leheristä luettu.Aaton työt yritettiin kuitenki teherä puoleenpäivään mennes.Kello viis aamulla valiastettii toine hevonen ja sillä lähärettii hakee Pukaranmaasta krinnikuorma heiniä. Soli semmone vanha tapa,saatii karijalle heinät pyhien aijaksi.Toinen hevone vlijastettii vähä myöhemmin ja sillä haettiin rankakuorma ja se vietiin Kiviharijun Lempille ja Prannsille.Valamiiksi kattottu joulukuusi tuotiin samalla.Ku viä kirkkoreki laitettii valamiiksi kuntoon,oli miesten työt tehty.

Meillä oli yhteinen savusauna Penttilän kans.Siinä 12 mais tuli Penttilän Vihtori tupaan,istu,kaivo piippunsa,sytytti sen,imastuaan kerran,sano ne perinteiset sanat-sauna o sitte päässy.Koko minun muistini ajan toistu tämä.Se on yhtenä helmenä muistoissani.Miesväki meni aina esi saunaan,palijain jaloin juostiin lumista tietä saunalle.Mikä sanaton tunne siitä synty,savusaunan lämpö,pihkan ja savun kyllästämän hirren tuoksu ja kiukaalla haurottujen vihtojen tuoksu.Silloin joulu laskeutui kotiin ja pihalle.
Tupaa ei palio koristeltu,kuuses oli pumpulitolloja ja joku nisuäijä,joku kynttiläkin oli sirottu oksaan.Ruokapöytään oli pantu liina ja pöytää koristi kolmihaarane kynttilänjalka,sen alla oli salaveeti.Sota –aika toi jouluateriaan muutoksen,mutta muuton soli perinteinen,Siihe kuulu sallatti,peruna-,maksa-ja räätikkäloora,lipiäkala,suutarinlohi,ohorankryynipuuro.Puuro oli kivivaris ja rusinasoppa valakoses pilikkumis.Lisäksi oli kinkku,pääsyltty ja alaroopi.
Pöytään mentiin yhtaikaa ja ensi laulettiin pari värsyä enkelitaivasta ja lopuksi viä yks värsy.Hevosille vietii kauroja ja jauhojuomaa,linnuille lyhteet ja talia

Pukin tuloo oli orotettu monta päivää.Meille mukuloille oli kerrottu,että tontut käy kurkkimas salusiinien takaa,onko oltu kilttejä.Tontut asu saunas,riihes ja navetas.Paketit oli palajolti pehemosia,rasoja ja sukkia.
Ehtoolla jo ruvettii puhuun kirkkoon menosta.Pappa kerto kuinka ajettii kappia kirkosta tulles,papan mielestä sei sopinut varsinkaa jouluna.Aamulla oli varhane nousu.Ku tallista otettii hevosta,ylisempääläiset(lauhalankyläset) meni jo tiellä.Noli muutenki kiirusia.Ne laitto jo hevosensa toisin päin poomiin ja lähtivät viimese virren aikana kirkosta.
Kirkkoo valasi vain seinillä olevat lampeetit,eres oli kaksi suurta kamiinaa ja seinällä oli lammas .Pappa sano,että sen oli veistäny Ketolan Yrjö,soli taitava veistäjä.
Tapaninpäivä toi erimoista elämää hartaasee jouluun.Ensimmäistä kertaa opetettavia varsoja pantii aseisii reen eteen..Käytii kyläs kattomas kuusta ja maistettiin,minkälaista sahtia oli.Sahtikannu oli joka talos pöyrällä valamiina,jos joku sattu poikkee.
Jokahittella talolla oli tietysti omia perinteitään.Ylläoleva kuvaa enoni ja mun lapsuurenkoron jouluvviettoo 30-ja 40 luvuilla Katkonkyläs Honkajoella.
-SK-

JOULU 1918 JA VARILEIVÄT

Seuraava on äitini (Irma Kytöharju,o.s.Kalliomaa 1914-2002) muistelus jouluajasta vuonna 1918,jolloin äitini oli 4-vuotias.
”Kansa pukeutui kahden värisiin vaatteisiin,punaisiin ja valkoisiin.Siitä oli seurauksena sisällissodan syttyminen.Ruuasta tuli ankara puute.Molemmat puolet tiesivät,että armeija marssii vatsallaan.Siksi oli pakko perustaa elintarvikelautakunta.
Setäni (Johannes Kalliomäki) maalla,lähellä syntymäkotiani,oli mäkitupa,jossa Antti ja Sanda asustivat.Ihmiset joutuivat silloin tekemään kaikki työt käsin,ei ollut koneita,kuten nykyisin on.
Tuli aika,kun Anttikin oli työtön.Sanda puoliso otti karstookaadin mukaansa ja lähti sellaisiin taloihin,missä tiesi olevan karstaamattomia villoja.Sanda oli oli kyllä muutakin kuin karstoonainen.Hän oli kylän niin sanottu sanomalehti.Näin kulttuuri silloin kukoisti.
Sanda tiesi kertoa taloissa,mitä eilispäivänä oli tapahtunut.Meille tullessaan hän kertoi.Kuule emäntä,nyt kulkee tuo jyväsyyni eli taloissa olevien viljojen tarkastaja.Nyt otetaan kenellä on ja on annettava niille,joilla ei ole.Äidille tuli kova hätä.Hän oli leiponut edellisenä päivänä ison leipomuksen varileipiä,joita säilytettiin jyvälaarissa,koska silloin ei ollut mitään pakastimia kuten nykyään.(Varileipää leivottiin jouluksi)
Isä oli aamulla lähtenyt hakemaan Pukaranmaasta heiniä.Se oli sellainen ulkopalsta.Joskus sinne heinien joukkoon oli sovitettu muutakin tavaraa kuin heiniä.Kotona olijat luottivat Sandaan,sillä hän tiesi keinot,kun elintarviketarkastajan tiettiin saapuvan taloon.Tuvassa olevat leivät hän kehottti laittamaan hahtuvakoppaan ja tasasesti hahtuvia päälle.
Osan piti panna kakluunin uuniin.Hän sanoi vielä äidille,että paa rettuja eteen,ettei suupellit näy(se kakluuni on vieläkin olemassa).Näin tehtiinkin.Tarkastajan tullessa Sanda alakas vetään karstoja kovaa tahtia ja keikutti päätänsä saamaan tahtiin oikialle ja vasemmalle.Minä,nelivuotias,istuin laattialla hahtuvakopan vieressä ja keikutin päätäni samalla lailla.
Jyvätarkastajan mukana oli kirkolta Jalmari niminen mies.Hän hoiteli palio muitakin kunnan asioita.Toisena miehenä oli oman kylän mies,suutari,hyvin tasapuolinen mies,hän piti samalla kirjaa.Jalmari seurasi tarkkaan vierestä,että kruksit tulee oikiaan paikkaan.Suutari laski leivät katossa olevista vartaista,niitä vartaita oli kolome.Äiti keitti vieraille kahvit.
Suutari teki yhteenvedon merkeistään ja sanoi,että kyllä tämä pitäis teille riittää,mutta ei te kyllä leipäkorttiakaan tule saamaan.Tarkastajat lähtivät,Jalmaria vähän hymyilytti,kun arvasi,että osa leivistä oli hahtuvakopas.”

Seppo Kalliomaa